Sofian Mieli Pori
Psykiatrisessa sairaalassa asuu tunnistamaton naispotilas. Porilaiselta katolta löydetty pieni nainen oli liki kuoliaaksi kylmettynyt kylmänä pakkasyönä ja yritti hakea lämpöä ilmastointihormin eteen käpertymällä. Kasvoiltaan herkän näköinen, liki 60-vuotias rouva on mysteeri, sillä kukaan ei tunnista häntä eikä hän ketään. Oikean nimen puuttuessa hoitohenkilökunta nimesi naisen Sofiaksi.
Sofia on lähes katatonisessa tilassa, eikä hän osoita tunteita tai reagoi ulkopuoliseen maailmaan enää normaalisti. Kuljettamalla kädestä hän osaa siirtyä vaivalloisesti paikasta paikkaan ja vähän syödäkin. Hän on kuitenkin kuin kuori, joka on sulkenut sisäänsä ihmisen. Hoitolan psykiatrit ovat diagnosoineet hänen kärsivän pitkään jatkuneesta, hoitamattomasta skitsofreniasta, joka on nyt jonkin traumaattisen tapahtuman vuoksi vienyt hänen mielensä entistä kauemmas muista ihmisistä. Kontaktin saaminen Sofiaan on lähes mahdotonta, koska ihmiset ovat hänelle ilmaa. Puhua hän kuitenkin osaa. ”Tärkein on turvassa, tärkein on turvassa, tärkein on turvassa”, tuntuu olevan ainoa lause, jota hän kykenee enää toistamaan. Lauseen kuulee hänen huuliltaan monta kertaa päivässä, ja joka kerta samalla monotonisella, värittömällä rytmillä. Samalla hän keinuu paikallaan, kuin tuudittaen itseään turvalliseen syleilyyn.
Sofiasta on saatu eräs toinenkin reaktio esiin. Hoitajat huomasivat käytävillä potilaan kanssa liikkuessaan, että peilien näkeminen laukaisee Sofiassa erittäin voimakkaan pelkoreaktion. Hän alkaa tällöin aina itkeä ja huutaa kuin henkensä hädässä. Hän myös käpertyy kokoon, ihan kuin paeten näkemäänsä syvemmälle kuoreensa. Hoitajat eivät osaa edes arvailla, mitä kauhuja Sofia peileissä näkee itsensä lisäksi.
Sofian kasvoja on näytetty paikallisissa lehdissä pitkään, mutta näköhavaintoja hänen liikkeistään Porissa tuntuu olevan vähän. Viimein on kuitenkin kuultu jotain lupaavaa: Puuvillassa työskentelevä ihminen on nähnyt Sofian näköisen naisen kulkevan muutamia päiviä ennen potilaan löytymistä viereiseen asuntoon, mutta tuon jälkeen ilmoittaja ei ole naista nähnyt. Sofian taskusta löytyneelle avaimelle voisi siis viimeinkin olla sopiva ovi ja lukko. Voisiko asunnosta löytyä omaisista tietoa, jotta heihin voitaisiin ottaa yhteyttä? Entä miltä tärkein on turvassa ja mikä se on?
Sofian Mieli – Mikä siinä pelottaa?
Sofian Mieli Pori
Psykiatrisessa sairaalassa asuu tunnistamaton naispotilas. Porilaiselta katolta löydetty pieni nainen oli liki kuoliaaksi kylmettynyt kylmänä pakkasyönä ja yritti hakea lämpöä ilmastointihormin eteen käpertymällä. Kasvoiltaan herkän näköinen, liki 60-vuotias rouva on mysteeri, sillä kukaan ei tunnista häntä eikä hän ketään. Oikean nimen puuttuessa hoitohenkilökunta nimesi naisen Sofiaksi.
Sofia on lähes katatonisessa tilassa, eikä hän osoita tunteita tai reagoi ulkopuoliseen maailmaan enää normaalisti. Kuljettamalla kädestä hän osaa siirtyä vaivalloisesti paikasta paikkaan ja vähän syödäkin. Hän on kuitenkin kuin kuori, joka on sulkenut sisäänsä ihmisen. Hoitolan psykiatrit ovat diagnosoineet hänen kärsivän pitkään jatkuneesta, hoitamattomasta skitsofreniasta, joka on nyt jonkin traumaattisen tapahtuman vuoksi vienyt hänen mielensä entistä kauemmas muista ihmisistä. Kontaktin saaminen Sofiaan on lähes mahdotonta, koska ihmiset ovat hänelle ilmaa. Puhua hän kuitenkin osaa. ”Tärkein on turvassa, tärkein on turvassa, tärkein on turvassa”, tuntuu olevan ainoa lause, jota hän kykenee enää toistamaan. Lauseen kuulee hänen huuliltaan monta kertaa päivässä, ja joka kerta samalla monotonisella, värittömällä rytmillä. Samalla hän keinuu paikallaan, kuin tuudittaen itseään turvalliseen syleilyyn.
Sofiasta on saatu eräs toinenkin reaktio esiin. Hoitajat huomasivat käytävillä potilaan kanssa liikkuessaan, että peilien näkeminen laukaisee Sofiassa erittäin voimakkaan pelkoreaktion. Hän alkaa tällöin aina itkeä ja huutaa kuin henkensä hädässä. Hän myös käpertyy kokoon, ihan kuin paeten näkemäänsä syvemmälle kuoreensa. Hoitajat eivät osaa edes arvailla, mitä kauhuja Sofia peileissä näkee itsensä lisäksi.
Sofian kasvoja on näytetty paikallisissa lehdissä pitkään, mutta näköhavaintoja hänen liikkeistään Porissa tuntuu olevan vähän. Viimein on kuitenkin kuultu jotain lupaavaa: Puuvillassa työskentelevä ihminen on nähnyt Sofian näköisen naisen kulkevan muutamia päiviä ennen potilaan löytymistä viereiseen asuntoon, mutta tuon jälkeen ilmoittaja ei ole naista nähnyt. Sofian taskusta löytyneelle avaimelle voisi siis viimeinkin olla sopiva ovi ja lukko. Voisiko asunnosta löytyä omaisista tietoa, jotta heihin voitaisiin ottaa yhteyttä? Entä miltä tärkein on turvassa ja mikä se on?
Sofian Mieli – Mikä siinä pelottaa?
